LOGOS
Sananvapaudesta
“Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.” (Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentti)
*
“Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.” (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappale)
“Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.” (Euroopan ihmisoikeusopimuksen 10 artiklan 2 kappale)
*
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että “sananvapaus EIS 10 artiklan mielessä käsitti artiklan 2 kohdasta johtuvin rajoituksin suojasi myönteisinä, vaarattomina tai yhdentekevinä pidettyjen ilmaisujen ohella sellaisia, jotka loukkasivat, tyrmistyttivät tai huolestuttivat. Artiklan 2 kohta ei juurikaan antanut mahdollisuutta rajoittaa poliittista puhetta tai keskustelua julkisesti kiinnostavista kysymyksistä. Lehdistöllä oli tärkeä tehtävä oikeusvaltiossa. Vaikka se ei saanut ylittää epäjärjestyksen estämisen tai muiden maineen vuoksi asetettuja rajoja, sen oli kuitenkin jaettava tietoja ja ajatuksia poliittisista kysymyksistä ja muista asioista, jotka herättivät julkista kiinnostusta. Lehdistön vapaus oli parhaimpia keinoja, joilla yleisö kykeni muodostamaan käsityksen poliittisten johtajien ajatuksista ja asenteista. Journalistinen vapaus käsitti myös mahdollisuuden turvautua tiettyyn liioitteluun tai jopa provokaatioon. Sananvapauden rajoituksille tuli olla pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta. Kansallisilla viranomaisilla oli sitä arvioidessaan tiettyä harkintamarginaalia. Lehdistöä koskevissa tapauksissa harkintamarginaali oli rajattua. Huomioon oli myös otettava ero tosiasiatoteamusten ja arvoarvostelmien välillä. Jälkimmäisiä ei voitu näyttää toteen. Ne saattoivat kuitenkin olla suhteettomia, ellei niille ollut mitään tosiasiaperusteita. EIT:n tehtävänä oli tutkia, oliko sananvapauteen puuttumiselle ollut EIS 10 artiklan kannalta relevantteja ja riittäviä perusteita. Kotimaisten viranomaisten oli sovellettava artiklan kanssa yhteensopivia normeja ja perustettava päätöksensä relevanteista tosiseikoista tehtyyn hyväksyttävään arvioon” (http://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2009/20093808).